Miten luonnontieteet edistyivät ja millaisia uusia käsityksiä maailmankaikkeuden rakenteesta esitettiin renessanssiajan Euroopassa? (6p)
Johdantokappale
- renesanssiajalle tultaessa maakeskeinen käsitys oli vallalla
- katolisen kirkon ylivalta
- kokeellisuus
- matematiikka, fysiikka, tähtitiede
Faktakappale
- kopernikus
- vuonna 1543 esitellään aurinkokeskinen maailmankuva
- brahe
- heliosentrismi
- De revolutionibus orbium coelestium
- luonnontieteiden kehittyminen, uudet tutkimuskeinot, johtopäätöksiin päästiin tarkkojen tutkimusten perusteella
-
Yhteenveto
- Geosentrisestä käsityksestä heliosentriseen käsitykseen
- renessanssiajan luonnontieteiden edistyminen loi pohjaa nykytieteelle ja tutkimuksille
-
Esseevastaus
1500-luvulla käsitys maailmasta oli hyvin erilainen kuin nykyään. Katolisen kirkon ylivallan johdosta ihmiset uskoivat katolisen kirkon sanaan. Maakeskeinen maailmankäsitys oli vallassa koko Euroopassa. Renessanssiajalla luotiin pohjaa heliosentriselle eli aurinkokeskeiselle maailmankuvalle. Luonnontieteet kuten matematiikka, fysiikka ja tähtitiede lähtivät kehittymään. Uusien tutkimuskeinojen avulla saatiin tarkkaa tietoa ja niissä pyrittiin kokeellisuuteen.
Preussilainen tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus oli hyvin kiinnostunut tuohon aikaan tähtitieteestä ja tarkennettuna maailmankäsityksestä, hän kehitti teorian joka rupesi horjuttamaan ihmisten käsitystä maailmankuvasta. Hän rupesi kehittelemään uutta maailmankäsitystä, jonka mukaan kaikki taivaankappaleet kiertävät aurinkoa. Ajatus siitä että asia olisi näin, oli hyvin tyrmistyttävä muiden ihmisten mielestä, monet arvostetut tiedemiehet ja papit käänsivät selkänsä tuohon aikaan naurettavalle väitteelle. Tuohon aikaan uusille tieteellisille teorioille oli hyvin vaikea saada tukea, koska katolisen kirkon sana oli aina vahvempi. Siitä huolimatta Kopernikus jatkoi teorian kehittämistä ja hän rupesi kirjoittamaan teoriasta kirjaa. Kirja julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1543, vaikka kirja oli ollut jo valmiina hyvin kauan. Kirja sai hyvin kriittisen vastaanoton.
Renessanssin aikana luonnontieteet alkoivat kehittymään. Tyypillistä renessanssin ajan tieteelle oli kokeellisten menetelmien käyttö tiedon hankkimisessa. Luonnonilmiöiden ja tutkimusten tuloksia pyrittiin tarkasti määrittämään matemaattisin keinoin. Tiedemiehet pyrkivät tutkimaan ja tekemään johtopäätöksiä laajojen tutkimusten perusteella. Yksi luonnontieteellisten tutkimusten kehittäjistä oli Tyko Brahe (1546-1601). Hän oivalsi jo nuorella iällä, että tutkimusten tulee olla laajoja ja tarkkoja. Renessanssiajan tiedemiesten uudenlaiset tutkimuskeinot mahdollistivat 1600-luvun tiedemiesten laajemmat ja monimutkaisemmat tutkimukset. Tuon ajan keinot ovat luoneet myös pohjaa nykyaikaisille tutkimuksille.
1500-luvulla käsitys luonnontieteistä ja maailmankaikkeuden rakenteesta alkoivat hiljalleen kehittyä. Uudet käsitykset loivat pohjaa muun muassa tuleville tiedemiehille ja käsityksille näistä asioista. Käsitys maailmankuvasta ei vielä muuttunut, mutta se rupesi hiljalleen avaamaan ihmisten silmiä.
Johdantokappale
- renesanssiajalle tultaessa maakeskeinen käsitys oli vallalla
- katolisen kirkon ylivalta
- kokeellisuus
- matematiikka, fysiikka, tähtitiede
Faktakappale
- kopernikus
- vuonna 1543 esitellään aurinkokeskinen maailmankuva
- brahe
- heliosentrismi
- De revolutionibus orbium coelestium
- luonnontieteiden kehittyminen, uudet tutkimuskeinot, johtopäätöksiin päästiin tarkkojen tutkimusten perusteella
-
Yhteenveto
- Geosentrisestä käsityksestä heliosentriseen käsitykseen
- renessanssiajan luonnontieteiden edistyminen loi pohjaa nykytieteelle ja tutkimuksille
-
Esseevastaus
1500-luvulla käsitys maailmasta oli hyvin erilainen kuin nykyään. Katolisen kirkon ylivallan johdosta ihmiset uskoivat katolisen kirkon sanaan. Maakeskeinen maailmankäsitys oli vallassa koko Euroopassa. Renessanssiajalla luotiin pohjaa heliosentriselle eli aurinkokeskeiselle maailmankuvalle. Luonnontieteet kuten matematiikka, fysiikka ja tähtitiede lähtivät kehittymään. Uusien tutkimuskeinojen avulla saatiin tarkkaa tietoa ja niissä pyrittiin kokeellisuuteen.
Preussilainen tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus oli hyvin kiinnostunut tuohon aikaan tähtitieteestä ja tarkennettuna maailmankäsityksestä, hän kehitti teorian joka rupesi horjuttamaan ihmisten käsitystä maailmankuvasta. Hän rupesi kehittelemään uutta maailmankäsitystä, jonka mukaan kaikki taivaankappaleet kiertävät aurinkoa. Ajatus siitä että asia olisi näin, oli hyvin tyrmistyttävä muiden ihmisten mielestä, monet arvostetut tiedemiehet ja papit käänsivät selkänsä tuohon aikaan naurettavalle väitteelle. Tuohon aikaan uusille tieteellisille teorioille oli hyvin vaikea saada tukea, koska katolisen kirkon sana oli aina vahvempi. Siitä huolimatta Kopernikus jatkoi teorian kehittämistä ja hän rupesi kirjoittamaan teoriasta kirjaa. Kirja julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1543, vaikka kirja oli ollut jo valmiina hyvin kauan. Kirja sai hyvin kriittisen vastaanoton.
Renessanssin aikana luonnontieteet alkoivat kehittymään. Tyypillistä renessanssin ajan tieteelle oli kokeellisten menetelmien käyttö tiedon hankkimisessa. Luonnonilmiöiden ja tutkimusten tuloksia pyrittiin tarkasti määrittämään matemaattisin keinoin. Tiedemiehet pyrkivät tutkimaan ja tekemään johtopäätöksiä laajojen tutkimusten perusteella. Yksi luonnontieteellisten tutkimusten kehittäjistä oli Tyko Brahe (1546-1601). Hän oivalsi jo nuorella iällä, että tutkimusten tulee olla laajoja ja tarkkoja. Renessanssiajan tiedemiesten uudenlaiset tutkimuskeinot mahdollistivat 1600-luvun tiedemiesten laajemmat ja monimutkaisemmat tutkimukset. Tuon ajan keinot ovat luoneet myös pohjaa nykyaikaisille tutkimuksille.
1500-luvulla käsitys luonnontieteistä ja maailmankaikkeuden rakenteesta alkoivat hiljalleen kehittyä. Uudet käsitykset loivat pohjaa muun muassa tuleville tiedemiehille ja käsityksille näistä asioista. Käsitys maailmankuvasta ei vielä muuttunut, mutta se rupesi hiljalleen avaamaan ihmisten silmiä.