Radioaktiivisuus havaittiin ensimmäisenkerran vuonna 1896, kun Antoine-Henri Becquerel havaitsi uraanisuolan lähettävän sponttaanisti säteilyä, joka muistutti röntgensäteilyä. Mutta radioaktiivisuus nimen antoi Marie Curie uraanin ja toriumin uudelle säteilevälle ominaisuudelle. Antoine teki kokeita joista hän vakuuttui siitä, että valo ei aiheuttanut säteilyä. Antoine Becquerel ei itse aluksi ymmärtänyt tätä aineen uutta ominaiisuutta. Nyt Becquelin piti ratkaista kysymys mistä uraaniyhdiste sai energian, joka poistui säteilynä. Ja vastauksen tähän omngelmaan antoi tutkijapari Marie ja Pierre Curie. Antoine-Henri Becquereli sai yhdessä M. ja P.Curien kanssa Nobel palkinnon tunnustuksena suurista ansioistaan. keksittyään spontaanin radioaktiivisuuden.
J.J.Nerzelius luuli löytäneensä uuden metallin oksidin v. 1815 analysoidessaan Falunin lähistötä löytynyttä harvinaista mineraalia. Hän antoi metallille nimen torium skandinaavisen ukkosen jumalan Thorin mukaan. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun Berzelius oli suorittamassa jatkotutkimuksia hän huomasi, ettei hän ollut keksinytkään uutta ainetta. Hänen tutkimansa aine koostuipääosiltaan yttrium fosfaatista. Bereliussai vuonna 1828 eräältä norjalaiselta mineraalia, joka oli löydetty lähellä Brevigiä olevalta Lövön saarelta. Pastori Hans Morten Thrane Esmark (1801-1882) oli lähettänyt tämän mineraalin tutkittavaksi. Berzelius sai selville vuonna 1829, että näyte oli uuden metallin toriumin silikaatti.Vaikka Esmark halusi silikaatin berzeliitiksi sai se Berzeliuksen antaman nimen thoriitti. Berzeliuksen yritykset valmistavat puhdasta toriumia pelkistämällä natriumilla sen kaksoisfluoridia johtivat epäpuhtaaseen. D. Lely Jr. ja L. Hamburger valmistivat v.1914 enismmäisenä 99% puhdasta toriumia pelkistämällä natriumilla torium kloridia ThCl4(3). Toriumin keksimisen jälkeen se jäi pitkäksi aikaa unohdetuksi, kunnes Auer von Welsbach keksi hehkulampun.
M ja P Curie experimenting
Piere ja Marie Curie huomasivat saavansa päänsärkyä, kun he työskentelivät uraanin ja toriumin kanssa. Monet uraanin ja toriumin sisältävät mineraalit olivat paljon voimakkaammin radioaktiivisia kuin mitä oli odotettavissa niiden sisältämien alkuaineiden määrien perusteella. Curiet käyttivät jatkotutkimuksissaan pikikivivälkettä, joka oli neljä kertaa voimakkaammin säteilevää kuin pelkkä uraanimonoksiidi. Kemiallisen analyysin tuloksena he totesivat, että kaksi fraktiota oli radioaktiivista. Toinen oli vismuutti fraktio ja toinen seurasi bariumin saostumista. Avioparin mukaan nämä tulokset viittasivat kahden uuden alkuaineen olemassaoloon. Curiet julkaisivat keksintönsä vismutin kaltaisesta aineesta vuonna 1898. Marie Curie antoi tälle alkuaineelle nimen polonium syntymänsä mukaan. Curiet eristivät radiumkloridia RaCl2 pikivälkekivestä ja monen vuoden intenssiivisen työskentelyn jälkeen he saattoivat kemian vaatimusten mukaisesti todeta, että radium tosiasialliseti oli uusi alkuaine (5).
Röntgensäteilyn keksi Wlhelm Conrad Röntgen vuonna 1895, kun hän teki kokeita katodisädeputkella, hän
Röntgenkuva
huomasi fluerosoivaa valoa lähellä olleessa bariumplatinasyanuurilla päällystetyssä levyssä. Röntgen tajusi, että ilmiö ei voinut johtua katodisäteistä vaan jostakin uudesta säteilystä, joka läpäisi välissä olleen pahvin. Hän itse kutsui tuntemattomia säteitä X-säteiksi, joille Rudolph-Albert von Kölliker (1817–1905) antoi nimen
röntgensäteet. Röntgensäteily pääsee tunkeutumaan erilaisten asioiden läpi, kuten paperin, käden ja valokuvausfilmin läpi ja jättäen kuvan siihen. Röntgen otti vaimonsa kädestä röntgenkuvan, jonka WIlhelm Röntgen esitti Freiburgin yliopiston professorille Ludwig Zehnderille vuonna 1896.[1]
^ Engels,Siegfried ja Nowak,Alois. Kemian keksintöjä 1983, s.229-234
J.J.Nerzelius luuli löytäneensä uuden metallin oksidin v. 1815 analysoidessaan Falunin lähistötä löytynyttä harvinaista mineraalia. Hän antoi metallille nimen torium skandinaavisen ukkosen jumalan Thorin mukaan. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun Berzelius oli suorittamassa jatkotutkimuksia hän huomasi, ettei hän ollut keksinytkään uutta ainetta. Hänen tutkimansa aine koostuipääosiltaan yttrium fosfaatista. Bereliussai vuonna 1828 eräältä norjalaiselta mineraalia, joka oli löydetty lähellä Brevigiä olevalta Lövön saarelta. Pastori Hans Morten Thrane Esmark (1801-1882) oli lähettänyt tämän mineraalin tutkittavaksi. Berzelius sai selville vuonna 1829, että näyte oli uuden metallin toriumin silikaatti.Vaikka Esmark halusi silikaatin berzeliitiksi sai se Berzeliuksen antaman nimen thoriitti. Berzeliuksen yritykset valmistavat puhdasta toriumia pelkistämällä natriumilla sen kaksoisfluoridia johtivat epäpuhtaaseen. D. Lely Jr. ja L. Hamburger valmistivat v.1914 enismmäisenä 99% puhdasta toriumia pelkistämällä natriumilla torium kloridia ThCl4(3). Toriumin keksimisen jälkeen se jäi pitkäksi aikaa unohdetuksi, kunnes Auer von Welsbach keksi hehkulampun.
Piere ja Marie Curie huomasivat saavansa päänsärkyä, kun he työskentelivät uraanin ja toriumin kanssa.
Monet uraanin ja toriumin sisältävät mineraalit olivat paljon voimakkaammin radioaktiivisia kuin mitä oli odotettavissa niiden sisältämien alkuaineiden määrien perusteella. Curiet käyttivät jatkotutkimuksissaan pikikivivälkettä, joka oli neljä kertaa voimakkaammin säteilevää kuin pelkkä uraanimonoksiidi. Kemiallisen analyysin tuloksena he totesivat, että kaksi fraktiota oli radioaktiivista. Toinen oli vismuutti fraktio ja toinen seurasi bariumin saostumista. Avioparin mukaan nämä tulokset viittasivat kahden uuden alkuaineen olemassaoloon. Curiet julkaisivat keksintönsä vismutin kaltaisesta aineesta vuonna 1898. Marie Curie antoi tälle alkuaineelle nimen polonium syntymänsä mukaan. Curiet eristivät radiumkloridia RaCl2 pikivälkekivestä ja monen vuoden intenssiivisen työskentelyn jälkeen he saattoivat kemian vaatimusten mukaisesti todeta, että radium tosiasialliseti oli uusi alkuaine (5).
Röntgensäteilyn keksi Wlhelm Conrad Röntgen vuonna 1895, kun hän teki kokeita katodisädeputkella, hän
huomasi fluerosoivaa valoa lähellä olleessa bariumplatinasyanuurilla päällystetyssä levyssä. Röntgen tajusi, että ilmiö ei voinut johtua katodisäteistä vaan jostakin uudesta säteilystä, joka läpäisi välissä olleen pahvin. Hän itse kutsui tuntemattomia säteitä X-säteiksi, joille Rudolph-Albert von Kölliker (1817–1905) antoi nimen
röntgensäteet. Röntgensäteily pääsee tunkeutumaan erilaisten asioiden läpi, kuten paperin, käden ja valokuvausfilmin läpi ja jättäen kuvan siihen. Röntgen otti vaimonsa kädestä röntgenkuvan, jonka WIlhelm Röntgen esitti Freiburgin yliopiston professorille Ludwig Zehnderille vuonna 1896.[1]
Arno Forsius http://www.saunalahti.fi/arnoldus/rontgen.html