Lääketiede kehittyi runsaasti 1900-luvulla. Merkittävämpänä keksintönä voidaan pitää penisilliinin kehittämistä ja siitä seuraavan antibioottiajan alkua.
Penisilliinimolekyyli
Historia ja synty
Penisilliini eristettiin Penicillium chrysogenum -homesienestä. Ensimmäisenä vuonna 1896 ranskalainen lääketieteen opiskelija Ernest Duchesne löysi antibioottisen vaikutuksen. Alexander Fleming löysi penisilliinin antibioottisen vaikutuksen 1928, mutta tieteellinen taso ei riittänyt sen puhdistamiseen.
Vuonna 1939 Oxfordin yliopistossa edettiin tutkimuksissa ja tämän jälkeen vuonna 1940
Howard Florey ja Ernst Boris Chain edistivät tutkimuksia löytämällä penisilliinin kemiallisen kaavan ja mahdollistamalla sen massatuotannon. 1945-luvulla Fleming, Florey ja Chain saivat työstään lääketieteen Nobelin palkinnon.[1]
Merkitys Ja käyttö
Penisilliini pelasti Toisen maailmansodan aikana arviolta 12%–15% ihmisen hengen. Yhdysvalloissa lääkkeen käyttö lisääntyi valtavaa tahtia, sillä lääkärit alkoivat määräämään penisilliiniä jokaiseen pieneen vaivaan mitä ihmisiltä löytyi. Liiallinen käyttö johti sen tehon heikkenemiseen, sillä se aiheutti bakteereille vastustuskykyä penisilliininä vastaan. Käyttö jouduttiin lähes lopettamaan ja uusien antibioottienaika oli alkamassa. [2]
Historia ja synty
Penisilliini eristettiin Penicillium chrysogenum -homesienestä. Ensimmäisenä vuonna 1896 ranskalainen lääketieteen opiskelija Ernest Duchesne löysi antibioottisen vaikutuksen. Alexander Fleming löysi penisilliinin antibioottisen vaikutuksen 1928, mutta tieteellinen taso ei riittänyt sen puhdistamiseen.
Vuonna 1939 Oxfordin yliopistossa edettiin tutkimuksissa ja tämän jälkeen vuonna 1940
Howard Florey ja Ernst Boris Chain edistivät tutkimuksia löytämällä penisilliinin kemiallisen kaavan ja mahdollistamalla sen massatuotannon. 1945-luvulla Fleming, Florey ja Chain saivat työstään lääketieteen Nobelin palkinnon.[1]
Merkitys Ja käyttö
Penisilliini pelasti Toisen maailmansodan aikana arviolta 12%–15% ihmisen hengen. Yhdysvalloissa lääkkeen käyttö lisääntyi valtavaa tahtia, sillä lääkärit alkoivat määräämään penisilliiniä jokaiseen pieneen vaivaan mitä ihmisiltä löytyi. Liiallinen käyttö johti sen tehon heikkenemiseen, sillä se aiheutti bakteereille vastustuskykyä penisilliininä vastaan. Käyttö jouduttiin lähes lopettamaan ja uusien antibioottienaika oli alkamassa. [2]