Suomen ensimmäinen yliopisto perustettiin Turkuun 26. maaliskuuta 1640. Kuningatar Kristiina ja hänen holhoojahallituksensa allekirjoittivat perustamiskirjan, yliopiston perustamista olivat ajaneet Turun lukion opettajat, Turun piispa ja Per Brahe. Yliopistoon tulee 249 opiskelijaa ensimmäisenä vuonna ja professuureja on 11.[1]
Turun akatemian vihkiäiset
Suurin osa opiskelijoista oli ruotsalaisia. Ylioppilaat valmistuivat pääasiassa papeiksi tai virkamiehiksi, mutta monet lopettivat opiskelunsa kesken suorittamatta tutkintoa. Latina oli pitkään hallitseva kieli opetuksessa, mutta 1700-luvulla ruotsin käyttö lisääntyi. Yleiset luennot olivat latinaksi, mutta yksityiskollegiot usein ruotsiksi. Suomen kielellä ei ollut virallista asemaa, mutta käytännön syistä valmistuvien pappien suomen kielen taitoa valvottiin.[2]
Suomen ensimmäinen kirjapaino perustetaan Turun akatemiaan 1642, ensimmäisenä kirjapainajana toimii Peder Eriksson Wald. Ensimmäiset kirjat ovat akatemian väitöskirjoja. Kirjapainossa piti painaa myös ensimmäinen kokonaan suomen kielinen Raamattu, mutta teoksen käännös valmistui nopeammin kuin kirjapainon perustaminen. Suomen kielinen Raamattu painettiin lopulta Tukholmassa.
Promootioperinne, joka jatkuu edelleen, alkoi vuonna 1643, kun ensimmäiset maisterinvihkiäiset järjestetään. Promootiossa vihitään filosofian maisteriksi mm. Abraham Kollanius, valtakunnan lain suomentaja.
Vuonna 1700 Turun akatemian historian 4702 opiskelijasta 64% oli tullut Ruotsista ja 29% Suomesta.[3]
Akatemian oma sinetti
Isovihanaika 1713-1721 pysäytti akatemian toiminnan täydellisesti. Kun toiminta alkoi jälleen, useat professorit eivät palanneet Turkuun ja se aiheuttikin sukupolvenvaihdoksen akatemiaan. Uudet professorit eivät pitäneet Raamattua uskottavana lähteenä. Luonnontieteet kokivat muutoksia, opetus oli vapaampaa ja tutkimuksia sai tehdä, kunhan luterilaisen uskon vastaisia ajatuksia ei esitetty, eikä yhteiskuntaa tai valtiopäiviä arvosteltu.[4]
Hyödyn aikakaudella 1700-luvulla pyrittiin kristinuskon, luonnontieteen ja talouden yhdistämiseen. Luonnontieteiden merkitys kasvoi ja luontoa pyrittiin hyödyntämään ja luonnonvarojen kartoituksesta tuli tärkeää. Tilastollisesta tutkimuksesta tuli olennainen osa Turun akatemiaa ja sinne perustettiinkin talousopin tuoli. Tieteen tekemistä parannettiin rakentamalla kemian laboratorio, anatomian laitos, akatemian oma puutarha ja apteekki. Merkittäviä tutkijoita olivat mm. Johan Browillius luonnon tarkkailussa, Pehr Kalm talousopissa ja Pehr Gadd kemian ja maanviljelyn kehityksessä. Hyötyajan kultakausi Turun akatemiassa oli vuosina 1740-1760.[5]
Keisarillinen Aleksanterin- yliopisto
Suomi siirtyi Venäjän alaisuuteen v. 1809. Aleksanteri I laajensi yliopistoa ja osoitti sille huomattavia varoja. Lukuisia uusia virkoja luotiin ja 1800-luvulla yliopistotutkimus muuttui kokeelliseksi, empiiriseksi ja analyyttiseksi.
Yliopistolle tuli muuttokäsky Nikolai I:ltä vuonna 1827. Yliopisto määrättiin muuttamaan keskushallinnon mukana pääkaupunki Helsinkiin. Yliopisto aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1828.[6]
^ Tuomola, Simo, 2000. Abo - Suomen metropoli, 1600-luku Turussa s.46-47
Suurin osa opiskelijoista oli ruotsalaisia. Ylioppilaat valmistuivat pääasiassa papeiksi tai virkamiehiksi, mutta monet lopettivat opiskelunsa kesken suorittamatta tutkintoa. Latina oli pitkään hallitseva kieli opetuksessa, mutta 1700-luvulla ruotsin käyttö lisääntyi. Yleiset luennot olivat latinaksi, mutta yksityiskollegiot usein ruotsiksi. Suomen kielellä ei ollut virallista asemaa, mutta käytännön syistä valmistuvien pappien suomen kielen taitoa valvottiin.[2]
Suomen ensimmäinen kirjapaino perustetaan Turun akatemiaan 1642, ensimmäisenä kirjapainajana toimii Peder Eriksson Wald. Ensimmäiset kirjat ovat akatemian väitöskirjoja. Kirjapainossa piti painaa myös ensimmäinen kokonaan suomen kielinen Raamattu, mutta teoksen käännös valmistui nopeammin kuin kirjapainon perustaminen. Suomen kielinen Raamattu painettiin lopulta Tukholmassa.
Promootioperinne, joka jatkuu edelleen, alkoi vuonna 1643, kun ensimmäiset maisterinvihkiäiset järjestetään. Promootiossa vihitään filosofian maisteriksi mm. Abraham Kollanius, valtakunnan lain suomentaja.
Vuonna 1700 Turun akatemian historian 4702 opiskelijasta 64% oli tullut Ruotsista ja 29% Suomesta.[3]
Isovihanaika 1713-1721 pysäytti akatemian toiminnan täydellisesti. Kun toiminta alkoi jälleen, useat professorit eivät palanneet Turkuun ja se aiheuttikin sukupolvenvaihdoksen akatemiaan. Uudet professorit eivät pitäneet Raamattua uskottavana lähteenä. Luonnontieteet kokivat muutoksia, opetus oli vapaampaa ja tutkimuksia sai tehdä, kunhan luterilaisen uskon vastaisia ajatuksia ei esitetty, eikä yhteiskuntaa tai valtiopäiviä arvosteltu.[4]
Hyödyn aikakaudella 1700-luvulla pyrittiin kristinuskon, luonnontieteen ja talouden yhdistämiseen. Luonnontieteiden merkitys kasvoi ja luontoa pyrittiin hyödyntämään ja luonnonvarojen kartoituksesta tuli tärkeää. Tilastollisesta tutkimuksesta tuli olennainen osa Turun akatemiaa ja sinne perustettiinkin talousopin tuoli. Tieteen tekemistä parannettiin rakentamalla kemian laboratorio, anatomian laitos, akatemian oma puutarha ja apteekki. Merkittäviä tutkijoita olivat mm. Johan Browillius luonnon tarkkailussa, Pehr Kalm talousopissa ja Pehr Gadd kemian ja maanviljelyn kehityksessä. Hyötyajan kultakausi Turun akatemiassa oli vuosina 1740-1760.[5]
Keisarillinen Aleksanterin- yliopisto
Suomi siirtyi Venäjän alaisuuteen v. 1809. Aleksanteri I laajensi yliopistoa ja osoitti sille huomattavia varoja. Lukuisia uusia virkoja luotiin ja 1800-luvulla yliopistotutkimus muuttui kokeelliseksi, empiiriseksi ja analyyttiseksi.
Yliopistolle tuli muuttokäsky Nikolai I:ltä vuonna 1827. Yliopisto määrättiin muuttamaan keskushallinnon mukana pääkaupunki Helsinkiin. Yliopisto aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1828.[6]
http://www.helsinki.fi/yliopistonhistoria/aleksanteri/aleksanteri.htm, luettu 31.5.2016