Tultaessa 1800-luvulle edistyttiin merkittävästi fysiikan monilla eri osa-alueilla. Sähköopissa läpimurron teki Alessandro Volta kehittämällä paristoparin, josta myöhemmin kehiteltiin kaikenlaisia sähkövempeleitä. Voltan jälkeen englantilainen fyysikko Michael Faraday teki merkittävää työtä
sähkön parissa. Hän keksi muun muassa muuntajan ja sähkömoottorin edeltäjän, roottorin.
Termodynamiikassakin edistyttiin paljon. Vielä vuosisadan alussa oletettiin, että lämpö olisi aine, kalorikki, joka voisi siirtyä aineesta toiseen. Tutkimus johti kuitenkin pian päätelmään, että lämpö onkin aineen pienimpien osasten, atomien ja molekyylien liikettä. Tätä fysiikan osa-aluetta tutki mm. merkittävä tiedemies, James Joule, joka osoitti, että tiettyä määrää mekaanista energiaa vastaa aina tietty määrä lämpöä. Toinen merkittävä termodynamiikan parissa työskennellyt fyysikko William Thomson (lordi Kelvin) osoitti tutkimukssissaan, että lämpötilalla on alaraja, absoluuttinen nollapiste. Vielä 1800-luvun lopulle tultaessa saksalainen fyysikko Wilhelm Conrad Röntgen kehitti hänen nimensä mukaan nimetyt röntgensäteet, jotka kykenivät läpäisemään kiinteitä kohteita.
sähkön parissa. Hän keksi muun muassa muuntajan ja sähkömoottorin edeltäjän, roottorin.
Termodynamiikassakin edistyttiin paljon. Vielä vuosisadan alussa oletettiin, että lämpö olisi aine, kalorikki, joka voisi siirtyä aineesta toiseen. Tutkimus johti kuitenkin pian päätelmään, että lämpö onkin aineen pienimpien osasten, atomien ja molekyylien liikettä. Tätä fysiikan osa-aluetta tutki mm. merkittävä tiedemies, James Joule, joka osoitti, että tiettyä määrää mekaanista energiaa vastaa aina tietty määrä lämpöä. Toinen merkittävä termodynamiikan parissa työskennellyt fyysikko William Thomson (lordi Kelvin) osoitti tutkimukssissaan, että lämpötilalla on alaraja, absoluuttinen nollapiste. Vielä 1800-luvun lopulle tultaessa saksalainen fyysikko Wilhelm Conrad Röntgen kehitti hänen nimensä mukaan nimetyt röntgensäteet, jotka kykenivät läpäisemään kiinteitä kohteita.