Dimitri Mendeleev syntyi 27 tammikuuta 1834 Venäjän keisarikunnassa Tobolskissa, siperiassa.
Hän matkusti 16 vuotiaana Moskovaan jossa halusi päästä yliopistoon opiskelemaan. Täällä saatiin tietä, ettei ulkopuoliselle ylioppilaalle ollut mahdollista kirjoittautua Moskovan yliopistoon opiskelemaan.[1]
Dimitri Mendeleev vuonna 1866
Tämän jälkeen hän siirtyi Pietariin, opiskelemaan lääketiedettä, mutta pyörtyi nähtyään ruumiinavauksen. Lääketiede ei näyttänyt soveliaalta, niinpä hänestä piti tulla opettaja. Monien vaikeuksien jälkeen Dimitri hyväksyttiin syyskuussa v. 1850 stipendiaatiksi Pedagogisen instituutin fysikaalis-matemaattiseen tiedekuntaan 17-vuotiaana.[2]
Huonon terveydensä jälkeen hän muutti Odessaan opintojensa päädyttyä. Täällä hän valmisti hämmästyttävän lyhyessä ajassa 224 sivuisen maisterin väitöskirjansa "Ominaispainoista". Dimitrin työ keskeytyi yliopistossa tammikuussa v. 1859 kun hän lähti kahden vuoden opintomatkalle. Hän matkusti Heidelbergiin, jossa hän työskenteli Bunseinin laboratoriossa.[3]
Mendeleev osallistui Karlsruhessa ensimmäiseen kemistikokoukseen v. 1860. Kokouksen tarkoituksena oli selvittää sekaannusta, joka oli syntynyt atomipainon, ekvalenttipainon ja molekyylipainon välillä.[4] Mendeleev palasi Pietariin helmikuussa 1861.[5]
Jaksollinen järjestelmä
Mendeleev esitti v. 1869 Venäjän kemian seuran kokouksessa ensimmäiset tuloksensa alkuaineiden ominaisuuksien jaksottaisesta riippuvuudesta atomien massasta. Hieman aikaisemmin Mendeleev oli lähettänyt tutkimustuloksensa "Ehdotus atomipainon perustuvasta alkuaineiden järjestelmästä" monille Venäjän johtaville kemisteille.
Osittain puutteellisessa taulukossa oli alkuaineet järjestetty jaksottaen. Keskenään samanlaiset alkuaineet oli niissä sijoitettu toistensa viereen. Nykyisen tavan mukaan samankaltaiset alkuaineet on järjestetty sen sijaan allekkain.
Ensimmäinen jaksollinen järjestelmä. Mendeleev.
Mendeleev paransi taulukkoaan jatkuvasti. Hän esitti v. 1870 jatkotutkimustensa tulokset Venäjän kemian seurassa nimellä "Alkuaineiden luonnollinen järjestelmä ja sen hyväksikäyttö tuntemattomien alkuaineiden ominaisuuksien päättelemiseksi". Tästä työstä tuli kemisteille todellinen uusien löytöjen lähde, kun Mendeleevin ennustamat ja kuvaamat uudet alkuaineet keksittiin seuraavina vuosina.[6] (v. 1875 ranskalainen Paul-Emile Lecoq de Boisbaudran keksi eka-aluminiumin eli galliumin.[7] v. 1879 ruotsalainen Lars Fredrik Nilson keksi eka-boorin eli scandiumin.[8] v. 1886 saksalainen Clemens Alexander Winkler keksi eka-piin eli germaniumin)
Mendeleev ja Meyer hylkäsivät ahtaan okataavikaavion ja järjestivät siihen asti tunnetut alkuaineet uuteen järjestykseen niin, että siinä oli tilaa myöhemmin keksityille uusille alkuaineille. Tämä mahdollisuus osoittautui myöhemmin ratkaisevan tärkeäksi. Järjestelmässä olevien aukkojen avulla voitiin päätellä mitkä alkuaineet olivat vielä keksimättä[9]
Järjestelmän käyttökelpoisuus selvisi kun keksittiin uudet alkuaineet, gallium, scandium ja germanium. Näiden alkuaineiden keksijät osoittivat uuden jaksottaisen järjestelmän merkityksen. Järjestelmän käyttökelpoisuuden osoitti myös englantilainen William Ramsay (1852 - 1916) keksiessään jalokaasut v. 1894 - 1898. Jälleen on tultu tärkeään vaiheeseen alkuaineiden historiassa.[10]
Toiset tutkijat olivat jo ennen Mendeleeviä löytäneet riippuvuussuhteita atomin massan ja tiettyjen kemiallisten ominaisuuksien välillä.[11]
Mendeleeeviä aiemmin jaksollisen järjestelmän oli keksinyt myös Julius Lothar Meyer. Mendeleev teki löytönsä kuitenkin riippumatta Meyeristä, mutta jättämiensä aukkojen ansiosta Mendeleevin versio oli täsmällisempi. Hän oli jaksollisesta järjestelmästä niin hyvin selvillä, että pystyi kertomaan siitä puuttuvien, kolmen alkuaineen (Gallium, Scandium ja Germanium) ominaisuudet täydellisesti jopaväriä myöten.[12]
Mendeleev kuoli 20 tammikuuta 1907 Pietarissa, Venäjän keisarikunnassa.
D. I. Mendeleevin patsas. Pietari.
^ Siegfried Engels Alois Nowak, Kemian Keksintöjä, 1992, (s. 114)
^ Siegfried Engels Alois Nowak, Kemian Keksintöjä, 1992, (s. 115)
^ Siegfried Engels Alois Nowak, Kemian Keksintöjä, 1992, (s. 117)
^ Siegfried Engels Alois Nowak, Kemian Keksintöjä, 1992, (s. 117)
^Siegfried Engels Alois Nowak, Kemian Keksintöjä, 1992, (s.115)
Dimitri Mendeleev syntyi 27 tammikuuta 1834 Venäjän keisarikunnassa Tobolskissa, siperiassa.Hän matkusti 16 vuotiaana Moskovaan jossa halusi päästä yliopistoon opiskelemaan. Täällä saatiin tietä, ettei ulkopuoliselle ylioppilaalle ollut mahdollista kirjoittautua Moskovan yliopistoon opiskelemaan.[1]
Tämän jälkeen hän siirtyi Pietariin, opiskelemaan lääketiedettä, mutta pyörtyi nähtyään ruumiinavauksen. Lääketiede ei näyttänyt soveliaalta, niinpä hänestä piti tulla opettaja. Monien vaikeuksien jälkeen Dimitri hyväksyttiin syyskuussa v. 1850 stipendiaatiksi Pedagogisen instituutin fysikaalis-matemaattiseen tiedekuntaan 17-vuotiaana.[2]
Huonon terveydensä jälkeen hän muutti Odessaan opintojensa päädyttyä. Täällä hän valmisti hämmästyttävän lyhyessä ajassa 224 sivuisen maisterin väitöskirjansa "Ominaispainoista". Dimitrin työ keskeytyi yliopistossa tammikuussa v. 1859 kun hän lähti kahden vuoden opintomatkalle. Hän matkusti Heidelbergiin, jossa hän työskenteli Bunseinin laboratoriossa.[3]
Mendeleev osallistui Karlsruhessa ensimmäiseen kemistikokoukseen v. 1860. Kokouksen tarkoituksena oli selvittää sekaannusta, joka oli syntynyt atomipainon, ekvalenttipainon ja molekyylipainon välillä.[4] Mendeleev palasi Pietariin helmikuussa 1861.[5]Jaksollinen järjestelmä
Mendeleev esitti v. 1869 Venäjän kemian seuran kokouksessa ensimmäiset tuloksensa alkuaineiden ominaisuuksien jaksottaisesta riippuvuudesta atomien massasta. Hieman aikaisemmin Mendeleev oli lähettänyt tutkimustuloksensa "Ehdotus atomipainon perustuvasta alkuaineiden järjestelmästä" monille Venäjän johtaville kemisteille.
Osittain puutteellisessa taulukossa oli alkuaineet järjestetty jaksottaen. Keskenään samanlaiset alkuaineet oli niissä sijoitettu toistensa viereen. Nykyisen tavan mukaan samankaltaiset alkuaineet on järjestetty sen sijaan allekkain.
Mendeleev paransi taulukkoaan jatkuvasti. Hän esitti v. 1870 jatkotutkimustensa tulokset Venäjän kemian seurassa nimellä "Alkuaineiden luonnollinen järjestelmä ja sen hyväksikäyttö tuntemattomien alkuaineiden ominaisuuksien päättelemiseksi". Tästä työstä tuli kemisteille todellinen uusien löytöjen lähde, kun Mendeleevin ennustamat ja kuvaamat uudet alkuaineet keksittiin seuraavina vuosina.[6] (v. 1875 ranskalainen Paul-Emile Lecoq de Boisbaudran keksi eka-aluminiumin eli galliumin.[7] v. 1879 ruotsalainen Lars Fredrik Nilson keksi eka-boorin eli scandiumin.[8] v. 1886 saksalainen Clemens Alexander Winkler keksi eka-piin eli germaniumin)
Mendeleev ja Meyer hylkäsivät ahtaan okataavikaavion ja järjestivät siihen asti tunnetut alkuaineet uuteen järjestykseen niin, että siinä oli tilaa myöhemmin keksityille uusille alkuaineille. Tämä mahdollisuus osoittautui myöhemmin ratkaisevan tärkeäksi. Järjestelmässä olevien aukkojen avulla voitiin päätellä mitkä alkuaineet olivat vielä keksimättä[9]
Järjestelmän käyttökelpoisuus selvisi kun keksittiin uudet alkuaineet, gallium, scandium ja germanium. Näiden alkuaineiden keksijät osoittivat uuden jaksottaisen järjestelmän merkityksen. Järjestelmän käyttökelpoisuuden osoitti myös englantilainen William Ramsay (1852 - 1916) keksiessään jalokaasut v. 1894 - 1898. Jälleen on tultu tärkeään vaiheeseen alkuaineiden historiassa.[10]
Toiset tutkijat olivat jo ennen Mendeleeviä löytäneet riippuvuussuhteita atomin massan ja tiettyjen kemiallisten ominaisuuksien välillä.[11]
Mendeleeeviä aiemmin jaksollisen järjestelmän oli keksinyt myös Julius Lothar Meyer. Mendeleev teki löytönsä kuitenkin riippumatta Meyeristä, mutta jättämiensä aukkojen ansiosta Mendeleevin versio oli täsmällisempi. Hän oli jaksollisesta järjestelmästä niin hyvin selvillä, että pystyi kertomaan siitä puuttuvien, kolmen alkuaineen (Gallium, Scandium ja Germanium) ominaisuudet täydellisesti jopaväriä myöten.[12]
Mendeleev kuoli 20 tammikuuta 1907 Pietarissa, Venäjän keisarikunnassa.