Kasviopin isä
Carl von Linné tai Linneaus ennen aatelointia, oli ruotsalainen luonnontieteilijä. Hän syntyi Smoolannissa vuonna 1707. Linné innostui jo nuorena luonnosta ja kasveista. Carl von Linné tunnetaankin eliöiden systemaattisesta nimeämis- ja luokittelujärjestelmästään.
Nuoruus
Hänen isänsä oli pappi ja amatöörikasvitieteilijä. Carl von Linné oppi kasveista jo pienenä ja saikin oman puutarhan hoidettavakseen 5 vuotiaana. Vuonna 1717 hän aloitti koulun Växjössä.
Hänen vanhempansa toivoivat Carlista pappia, kuten hänen isänsäkin oli. Kuitenkin luonto veti Linnéä puoleensa niin, etteivät opinnot oikein sujuneet. Luonnontieteiden opettaja tohtori Rothman neuvoikin häntä jättämään papin opinnot ja siirtymään lääketieteeseen. [1]
Vuonna 1729 Carl von Linné tapasi Upsalan yliopistossa professori Celsiuksen, joka oli itsekin innokas kasvitieteilijä. Celsius oli vakuuttunut Linnén teidoista kasvitieteessä. Celsius auttoi taloudellisesti Linnétä ja vastalahjaksi Celsius sai Linnén kirjoittaman kattavan tutkielman, jossa todistettiin kasvien olevan sukupuolellisia.
Celsius jakoi teoksen professori Rudbeckin kanssa, joka oli niin otettu Carl von Linnén työstä, että tarjoutui majoittamaan Carlin. Linné muutti Rudbeckin luo ja yhdessä he suunnittelivvatkin tieteellistä tutkimusretkä, joka oli mullistava muutos luonnontieteen työtapoihin. Linnén tutkimusretki Lappiin vuonna 1732 oli ensimmäinen hyvin suunniteltu kenttätutkimus. Linné kuvaili 100 aijemmin tunnistamatonta lajia Lapissa[2]
Lääkärinopinnot
Linné tutustui kaupunginlääkärin tyttäreen vuonna 1734 Sara Lisa Moreaan ja pian hän kosikin häntä. Avioliittoa ennen Linnén täytyi valmistua tohtoriksi, joka onnistui vain Hollannissa. Siellä hän väitteli tohtoriksi, muttei palannut heti takaisin Ruotsiin. Carl von Linné oli tuonut mukanaan useita latinankielisiä käsikirjoituksia mukanaan Hollantiin, missä niiden painamiseen oli paremmat mahdollisuudet. Näistä syntyi Systema Naturae (1735) eli Luonnon järjestelmä. Hollannissa hän opiskeli myös muita eksoottisia kasveja ja palatessaan Ruotsiin 1738 hän oli saavuttanut maailmanlaajuista mainetta.[3]
Linné harjoitti lääkärinammattiaan Tukholmassa ja alkuun hän hoiti köyhiä ja heidän vaikeita sairauksia. Hänen maineensa levisi toivottomien tapausten pelastajana ja hänestä tulikin laivaston lääkäri ja myöhemmin kuningattaren henkilääkäri. Linné oli perustamassa Tiedeakatemiaa vuonna 1739. Samana vuonna hän nai Sara Lisan ja pian hänet nimitettiin kasvitieteen, lääketieteen ja metallurgian professoriksi Upsalaan. Myöhemmin Linné myös aateloitiin. [4]
Linnén "apostolit"
Carl von Linné ei itse enää matkustanut Ruotsin ulkopuolelle, mutta lähetti oppilaitaan ulkomaille tutkimaan ja keräämään kasvinäytteitä. Oppilaita matkusti mm. Etelämantereelle, Etelä-Afrikkaan, Australiaan, Japaniin ja Pohjois-Amerikkaan. Pohjois-Amerikkaan matkusti suomalaissyntyinen Pehr Kalm ja hänen kertomuksensa herätti suurta kiinnostusta niin Pohjois-Amerikassa, kuin Euroopassakin. Myöhemmin Kalm toimi Turussa talousopin professorina useita vuosikymmeniä. [5]
Kuoleman jälkeen
Carl von Linné kuoli 1778. Linnén kirjasto ja kokoelmat myytiin myöhemmin Englantiin. Niiden ympärille muodostui erityinen seura, The Linnean Society of London, joka on edelleen tärkeä luonnontieteellinen seura maassa. Linnén nimeämissysteemi on edelleen käytössä ja se mahdollistaa lajien tunnistamisen omasta äidinkielestä riippumatta.[6]
Linné antoi kaksiosaiset nimet kaikille ja jakoi kasvit sekä eläimet luokkiin, lahkoihin, heimoihin, sukuihin ja lajeihin.
Kasviopin isä
Carl von Linné tai Linneaus ennen aatelointia, oli ruotsalainen luonnontieteilijä. Hän syntyi Smoolannissa vuonna 1707. Linné innostui jo nuorena luonnosta ja kasveista. Carl von Linné tunnetaankin eliöiden systemaattisesta nimeämis- ja luokittelujärjestelmästään.
Nuoruus
Hänen isänsä oli pappi ja amatöörikasvitieteilijä. Carl von Linné oppi kasveista jo pienenä ja saikin oman puutarhan hoidettavakseen 5 vuotiaana. Vuonna 1717 hän aloitti koulun Växjössä.
Hänen vanhempansa toivoivat Carlista pappia, kuten hänen isänsäkin oli. Kuitenkin luonto veti Linnéä puoleensa niin, etteivät opinnot oikein sujuneet. Luonnontieteiden opettaja tohtori Rothman neuvoikin häntä jättämään papin opinnot ja siirtymään lääketieteeseen. [1]
Vuonna 1729 Carl von Linné tapasi Upsalan yliopistossa professori Celsiuksen, joka oli itsekin innokas kasvitieteilijä. Celsius oli vakuuttunut Linnén teidoista kasvitieteessä. Celsius auttoi taloudellisesti Linnétä ja vastalahjaksi Celsius sai Linnén kirjoittaman kattavan tutkielman, jossa todistettiin kasvien olevan sukupuolellisia.
Celsius jakoi teoksen professori Rudbeckin kanssa, joka oli niin otettu Carl von Linnén työstä, että tarjoutui majoittamaan Carlin. Linné muutti Rudbeckin luo ja yhdessä he suunnittelivvatkin tieteellistä tutkimusretkä, joka oli mullistava muutos luonnontieteen työtapoihin. Linnén tutkimusretki Lappiin vuonna 1732 oli ensimmäinen hyvin suunniteltu kenttätutkimus. Linné kuvaili 100 aijemmin tunnistamatonta lajia Lapissa[2]
Lääkärinopinnot
Linné tutustui kaupunginlääkärin tyttäreen vuonna 1734 Sara Lisa Moreaan ja pian hän kosikin häntä. Avioliittoa ennen Linnén täytyi valmistua tohtoriksi, joka onnistui vain Hollannissa. Siellä hän väitteli tohtoriksi, muttei palannut heti takaisin Ruotsiin. Carl von Linné oli tuonut mukanaan useita latinankielisiä käsikirjoituksia mukanaan Hollantiin, missä niiden painamiseen oli paremmat mahdollisuudet. Näistä syntyi Systema Naturae (1735) eli Luonnon järjestelmä. Hollannissa hän opiskeli myös muita eksoottisia kasveja ja palatessaan Ruotsiin 1738 hän oli saavuttanut maailmanlaajuista mainetta.[3]
Linné harjoitti lääkärinammattiaan Tukholmassa ja alkuun hän hoiti köyhiä ja heidän vaikeita sairauksia. Hänen maineensa levisi toivottomien tapausten pelastajana ja hänestä tulikin laivaston lääkäri ja myöhemmin kuningattaren henkilääkäri. Linné oli perustamassa Tiedeakatemiaa vuonna 1739. Samana vuonna hän nai Sara Lisan ja pian hänet nimitettiin kasvitieteen, lääketieteen ja metallurgian professoriksi Upsalaan. Myöhemmin Linné myös aateloitiin. [4]
Linnén "apostolit"
Carl von Linné ei itse enää matkustanut Ruotsin ulkopuolelle, mutta lähetti oppilaitaan ulkomaille tutkimaan ja keräämään kasvinäytteitä. Oppilaita matkusti mm. Etelämantereelle, Etelä-Afrikkaan, Australiaan, Japaniin ja Pohjois-Amerikkaan. Pohjois-Amerikkaan matkusti suomalaissyntyinen Pehr Kalm ja hänen kertomuksensa herätti suurta kiinnostusta niin Pohjois-Amerikassa, kuin Euroopassakin. Myöhemmin Kalm toimi Turussa talousopin professorina useita vuosikymmeniä. [5]
Kuoleman jälkeen
Carl von Linné kuoli 1778. Linnén kirjasto ja kokoelmat myytiin myöhemmin Englantiin. Niiden ympärille muodostui erityinen seura, The Linnean Society of London, joka on edelleen tärkeä luonnontieteellinen seura maassa. Linnén nimeämissysteemi on edelleen käytössä ja se mahdollistaa lajien tunnistamisen omasta äidinkielestä riippumatta.[6]