Einstein oli hiljainen lapsi. Monet luulivat häntä laiskaksi ja olettivat, ettei hän koskaan saisi mitään aikaiseksi. Hänen hiljaisuutensa johtui kuitenkin siitä, että hän mietti asioita eri tavoin kuin muut. 11-vuotiaana hän tapasi Max Talmudin, joka opetti Einsteinia luonnontiedettä ja psykologiaa. Hän meni 17-vuotiaana suoraan yliopistoon ja valmistui vuonna 1900.[1]
Ura
1900-luvun alkuvuosina Einstein alkoi kirjoittamaan teoreettiseen fysiikkaan liittyviä kirjoituksiaan. Ensimmäinen 1905 vuoden papereista käsitteli Planckin löytämää tapahtumaa liittyen elektromagneettisen energian syntymiseen säteilevistä esineistä. Einstein hyödynsi kirjoituksessaan Planckin hypoteesia kuvatessaan valon elektromagneettista säteilyä.
Vuonna 1921 hän voitti fysiikan Nobelin valoteoriallaan, joka muutti aiempia aaltokäsityksiä. Hänen seuraavassa kirjoituksessaan hän ratkaisi pitkäaikaisen mysteerin, joka koski siitepölyn jatkuvaa liikettä vesilasissa. Hän perusteli tämän vesimolekyyleillä, jotka liikuttivat siitepölyä. Samalla hän siis todisti myös molekyylien olemassaolon.[2]
Suhtellisuusteoria
Suhtellisuusteorialla Einstein paljasti, että tila ja aika eivät ole absoluutteja. Ainoa pysyvä asia hänen mukaansa oli valonnopeus, sillä kaikki muut tekijät riippuvat tarkkailijan näkökulmasta. Tästä käytetään esimerkkinä tilannetta, jossa tarkkaillaan pallon nopeutta. Jos poika vierittää palloa liikkuvan junan lattiaa pitkin, hänestä voi vaikuttaa, että pallo liikkuu 1km/h nopeudella. Kuitenkin, jollekin, joka seuraa junan kulkua ulkoapäin, pallo vaikuttaisi liikkuvan 1km/h plus 40km/h, joka on junan nopeus. Avaruudesta tilannetta seuraavalle pallon nopeus vaikuttaisi olevan nuo aiemmat nopeudet lisättynä maan nopeuteen. [3]
Viimesimmät vuodet
Einstein ei kirjoituksistaan huolimatta ollut kirjailija eikä hän suuremmin nauttinut kirjoittamisesta. Häntä pyydettiin useampaan otteeseen kirjoittamaan teorioistaan niin sanotusti kansankielisiä kirjoja mutta Einstein totesi, ettei hänellä ollut aikaa niin monimutkaiseen työhön. Myöhemmin hän myös kieltäytyi kirjoittamasta kattavaa kirjaa suhteellisuusteoriastaan. Einstein julkaisi kuitenkin useita artikkeleita teorioistaan erinäisissä lehdissä ja näistä on myöhemmin koottu teoksia. Kaiken kaikkiaan Einsteinin kirjoitukset harvoin aukesivat ihmisille, joilla ei ollut koulutusta abstraktiseen ajatteluun, monimutkaisuutensa vuoksi. Einstein usein totesikin, ettei hänellä ollut tarvetta yrittää avata tekstejään tuollaisille henkilöille, koska heillä ei ollut tarvetta niiden ymmärtämiseen.
Albert Einsteinilla on miltei jokaisen johtavan tieteellisen akatemian jäsenyys. Ne hän sai luennoidessaan ympäri maailman yliopistoja 1920-luvulla. Hän on saanut myös useita kunniatohtorin nimikkeitä sekä useita tunnustuksia hänen mullistavasta työstään fysiikan saralla.
Vuonna 1940 Einstein sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden työskenneltyään 7 vuotta teoreettisen fysiikan professorina Princetonissa. Toisen maailmansodan jälkeen Einsteinille tarjottiin Israelin liittovaltion toisen presidentin virkaa. Hänestä oli hyvin nolostuttavaa kieltäytyä kyseisestä virasta, sillä se oli hyvin vaikea toteuttaa loukkaamatta ketään. Hän yhdisti voimansa kuitenkin tohtori Weizmannin kanssa luodakseen Jerusalemin hepreankielisen yliopiston.
Rauhan säilyttäminen oli Einsteinille tärkeää. Hän antoi oman panoksensa sodan jälkeisiin rahoihin kirjoittamalla käsin kolmannen kirjoituksensa ja huutokaupaten sen 6 miljoonasta dollarista.
Einsteinilla näytti aina olevan hyvin selkeä näkemys fysiikan ongelmista ja hyvin päättäväinen suhtautuminen niiden ratkaisemiseen. Hänellä oli aivan omat strategiansa ja hänellä oli hyvin ainutlaatuinen kyky nähdä tie tavoitteeseensa. Näin ollen hän ei pitänyt suurimpia saavutuksiaan suurina vaan lähinnä pieninä askelmina kohti suurempia haasteita. Tämä teki Einsteinista jossain määrin nöyrän, sillä hänen tavoitteenansa oli vain ratkaista teoreettisen fysiikan ongelmia ja selittää tapahtumia, joita muut eivät olleet vielä kyenneet selvittämään. [4]
Ura
1900-luvun alkuvuosina Einstein alkoi kirjoittamaan teoreettiseen fysiikkaan liittyviä kirjoituksiaan. Ensimmäinen 1905 vuoden papereista käsitteli Planckin löytämää tapahtumaa liittyen elektromagneettisen energian syntymiseen säteilevistä esineistä. Einstein hyödynsi kirjoituksessaan Planckin hypoteesia kuvatessaan valon elektromagneettista säteilyä.
Vuonna 1921 hän voitti fysiikan Nobelin valoteoriallaan, joka muutti aiempia aaltokäsityksiä. Hänen seuraavassa kirjoituksessaan hän ratkaisi pitkäaikaisen mysteerin, joka koski siitepölyn jatkuvaa liikettä vesilasissa. Hän perusteli tämän vesimolekyyleillä, jotka liikuttivat siitepölyä. Samalla hän siis todisti myös molekyylien olemassaolon.[2]
Suhtellisuusteoria
Suhtellisuusteorialla Einstein paljasti, että tila ja aika eivät ole absoluutteja. Ainoa pysyvä asia hänen mukaansa oli valonnopeus, sillä kaikki muut tekijät riippuvat tarkkailijan näkökulmasta. Tästä käytetään esimerkkinä tilannetta, jossa tarkkaillaan pallon nopeutta. Jos poika vierittää palloa liikkuvan junan lattiaa pitkin, hänestä voi vaikuttaa, että pallo liikkuu 1km/h nopeudella. Kuitenkin, jollekin, joka seuraa junan kulkua ulkoapäin, pallo vaikuttaisi liikkuvan 1km/h plus 40km/h, joka on junan nopeus. Avaruudesta tilannetta seuraavalle pallon nopeus vaikuttaisi olevan nuo aiemmat nopeudet lisättynä maan nopeuteen. [3]
Viimesimmät vuodet
Einstein ei kirjoituksistaan huolimatta ollut kirjailija eikä hän suuremmin nauttinut kirjoittamisesta. Häntä pyydettiin useampaan otteeseen kirjoittamaan teorioistaan niin sanotusti kansankielisiä kirjoja mutta Einstein totesi, ettei hänellä ollut aikaa niin monimutkaiseen työhön. Myöhemmin hän myös kieltäytyi kirjoittamasta kattavaa kirjaa suhteellisuusteoriastaan. Einstein julkaisi kuitenkin useita artikkeleita teorioistaan erinäisissä lehdissä ja näistä on myöhemmin koottu teoksia. Kaiken kaikkiaan Einsteinin kirjoitukset harvoin aukesivat ihmisille, joilla ei ollut koulutusta abstraktiseen ajatteluun, monimutkaisuutensa vuoksi. Einstein usein totesikin, ettei hänellä ollut tarvetta yrittää avata tekstejään tuollaisille henkilöille, koska heillä ei ollut tarvetta niiden ymmärtämiseen.
Albert Einsteinilla on miltei jokaisen johtavan tieteellisen akatemian jäsenyys. Ne hän sai luennoidessaan ympäri maailman yliopistoja 1920-luvulla. Hän on saanut myös useita kunniatohtorin nimikkeitä sekä useita tunnustuksia hänen mullistavasta työstään fysiikan saralla.
Vuonna 1940 Einstein sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden työskenneltyään 7 vuotta teoreettisen fysiikan professorina Princetonissa. Toisen maailmansodan jälkeen Einsteinille tarjottiin Israelin liittovaltion toisen presidentin virkaa. Hänestä oli hyvin nolostuttavaa kieltäytyä kyseisestä virasta, sillä se oli hyvin vaikea toteuttaa loukkaamatta ketään. Hän yhdisti voimansa kuitenkin tohtori Weizmannin kanssa luodakseen Jerusalemin hepreankielisen yliopiston.
Rauhan säilyttäminen oli Einsteinille tärkeää. Hän antoi oman panoksensa sodan jälkeisiin rahoihin kirjoittamalla käsin kolmannen kirjoituksensa ja huutokaupaten sen 6 miljoonasta dollarista.
Einsteinilla näytti aina olevan hyvin selkeä näkemys fysiikan ongelmista ja hyvin päättäväinen suhtautuminen niiden ratkaisemiseen. Hänellä oli aivan omat strategiansa ja hänellä oli hyvin ainutlaatuinen kyky nähdä tie tavoitteeseensa. Näin ollen hän ei pitänyt suurimpia saavutuksiaan suurina vaan lähinnä pieninä askelmina kohti suurempia haasteita. Tämä teki Einsteinista jossain määrin nöyrän, sillä hänen tavoitteenansa oli vain ratkaista teoreettisen fysiikan ongelmia ja selittää tapahtumia, joita muut eivät olleet vielä kyenneet selvittämään. [4]