1600-luvulla lääketieteen yleisessä kehityksessä tapahtui merkittävää edistystä ja fysikaalisia teorioita alettiin hyödyntämään Santorio Santorion toimesta, tätä kutsuttiin iatrofysiikaksi tai iatromekaniikaksi. Santorio keksi myös mittarin, jolla voi mitata potilaan lämpötilan ja heilurin, jolla voitiin mitata sydämen taajuus. Santorio tarkkaili myös oman elimistönsä toimintaa mm. ulosteen, nauttimansa ruoan, painonsa ja juomansa suhteita 30 vuoden ajan. Yksi merkittävin luonnontieteilijä Isaac Newton keksi diffrentiaali- ja integraalilaskennan ja yleisen vetovoimalain.
Luonnonlakien tutkiminen aiheutti kirkon vallan sortumista, jonka takia vuonna 1600 filosofi Giordano Bruno poltettiin roviolla, sillä hänen mielestään arvokkain jumalanpalvelus on luonnonlakien tutkimus. Samana vuonna Hieronymus Fabricius ab Aquapendente julkaisi tutkimuksen laskimoiden läpistä ja niiden toiminnasta. Myösja William Gilbert julkaisi teoksen magnetismi opista, jonka avulla ymmärrettiin paremmin elimistön tapahtumia.
Giordano Bruno
Galileo Galilein mikroskoopin käyttö ja tutkimus laajensi havaintojen alueita, jolloin päästiin tutkimaan aina pienempiä ja pienempiä osasia, kuten bakteereja ja soluja. Toinen tärkeä henkilö 1600-luvulla oli filosofi Renè Descartes, jonka mielestä epäily ilmiöiden selvityksen lähtökohtana oli tärkeintä, eikä oletus. Descartes myös käsitti ihmisen dualistisena, eli mieli on erillään aineesta. Tämä teoria kehitti psykologiaa, sosiologiaa ja psykiatriaa.
Verenkierron mysteerin selitti William Harvey vuonna 1616. Hän leikkeli yli 80 eläinlajia, jolla selvitti verenkierron toiminnan. Hän havaitsi että sydän supistuu ja veltostuu vuoron perään ja että valtimot pullistuvat sydämen ja puristuskohdan välistä, jos niitä painaa pitkään. Harvey ei kuitenkaan osannut selittää valtimoiden ja laskimoiden yhteyttä. Harveyn teoriaa ei ymmärretty ennen kuin Marcello Malpighi (1628-1694), vahvisti Harveyn teorian, kun hän näki mikroskoopilla valtimoita ja laskimoita yhdistävät hiussuonet sammakon keuhkoissa. [1] :
Luonnonlakien tutkiminen aiheutti kirkon vallan sortumista, jonka takia vuonna 1600 filosofi Giordano Bruno poltettiin roviolla, sillä hänen mielestään arvokkain jumalanpalvelus on luonnonlakien tutkimus. Samana vuonna Hieronymus Fabricius ab Aquapendente julkaisi tutkimuksen laskimoiden läpistä ja niiden toiminnasta. Myösja William Gilbert julkaisi teoksen magnetismi opista, jonka avulla ymmärrettiin paremmin elimistön tapahtumia.
Galileo Galilein mikroskoopin käyttö ja tutkimus laajensi havaintojen alueita, jolloin päästiin tutkimaan aina pienempiä ja pienempiä osasia, kuten bakteereja ja soluja. Toinen tärkeä henkilö 1600-luvulla oli filosofi Renè Descartes, jonka mielestä epäily ilmiöiden selvityksen lähtökohtana oli tärkeintä, eikä oletus. Descartes myös käsitti ihmisen dualistisena, eli mieli on erillään aineesta. Tämä teoria kehitti psykologiaa, sosiologiaa ja psykiatriaa.
Verenkierron mysteerin selitti William Harvey vuonna 1616. Hän leikkeli yli 80 eläinlajia, jolla selvitti verenkierron toiminnan. Hän havaitsi että sydän supistuu ja veltostuu vuoron perään ja että valtimot pullistuvat sydämen ja puristuskohdan välistä, jos niitä painaa pitkään. Harvey ei kuitenkaan osannut selittää valtimoiden ja laskimoiden yhteyttä. Harveyn teoriaa ei ymmärretty ennen kuin Marcello Malpighi (1628-1694), vahvisti Harveyn teorian, kun hän näki mikroskoopilla valtimoita ja laskimoita yhdistävät hiussuonet sammakon keuhkoissa.
[1] :
Hirvonen, Lääketieteen historia, 1987, s. 121-127